Pizza grillissä

Meripäivät takana ja helleaalto jatkuu. Maanantain työpäivän olisin voinut viettää myös jossain muualla, kuten esimerkiksi rannalla tai riippumatossa. Viikonloppuna tuli syötyä enemmän tai vähemmän roskaruokaa, joten mikä sopisikaan pehmeäksi laskuksi työviikkoon paremmin kuin itse tehty pizza.

Olen mietistekellyt pitkin kesää, että miten onnistuisi pizza grillissä. En ollut koskaan kokeillut, joten olihan se haaste otettava vastaan. Ajattelin tehdä pizzan alusta loppuun omin vapisevin kätösin onnistumisen varmistamiseksi.

Pizzapohja:
1,5 dl vettä
25 g hiivaa
1 tl suolaa
3 rkl oliviiöljyä
n. 4 dl jauhoja

Pizzapohja syntyi perinteiseen tapaan. Hiiva kädenlämpöiseen veteen ja suola sekä oliviiöljy perään. Puuhaarukalla sekoitellaan kunnes hiiva on liuennut ja aletaan lisäilemään jauhoja. Kun jauhot saatiin sekaan, niin vaivasin parvekkeella noin 7 minuuttia otsa hiessä, kunnes tuumasin, että saa riittää. Ei muuta kuin liina päälle ja taikina kohoamaan. Itse käytin hyväksi todettua lämpöistä paikkaa, eli vahvistimen päälle ja popit soimaan. Taikinan kohotessa on kivasti aikaa tehdä tomaattikastike.

Tomaattikastike:
1 tlk Mutti kirsikkatomaatteja (säilyke)
1 punasipuli
3 kynttä valkosipulia
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
basilikaa
sokeria
oreganoa

Pizzan täyte:
Tehty tomaattikastike
emmental-raastetta
mozzarella-raastetta
Serranon kinkkua
villirucolaa

Tomaattikastiketta varten kaupasta löytyi purkki Mutti kirsikkatomaatteja. Olisi varmaan voinut tehdä myös tuoreista, mutta ajattelin näillä selviävän nopeammin. Punasipuli pilkotaan pieneksi ja kuullotetaan oliiviöljyssä muutama minuutti. Sen jälkeen myöksin pieneksi pilkotut valkosipulit kattilaan ja perään tomaattitölkin sisältö. Hieman painelin tomaatteja muussiksi kauhalla kattilan reunaa vasten, jotta homma taas hieman nopeutuisi. Maustaminen sujuukin sitten mutu-tuntumalla maistelemalla. Suolaa ja pippuria myllystä, ripaus basilikaa ja oreganoa purkista ja hyppysellinen sokeria. Sokeria pistän aina tomaattikastikkeisiin, jotenkin tuo makuja kivemmin esille. Kastike hautui miedolla lämmöllä grilliin menoon asti, eli noin puoli tuntia.

Pizza-taikinan jaoin kahteen osaan grillaamisen helpottamiseksi. Laitoin leivinpaperin päälle vielä hieman jauhoja tarttumisen estämiseksi ja aloin kaulia pizzaa. Kun olin tyytyväinen tulokseen, niin oliiviöljyä vielä sudilla päälle (jälleen tarttumisen ehkäisemiseksi) ja samat temput toiselle taikinaköntille.

Grilli kannattaa taas (kuten aina) olla erittäin kuuma. Joku kokki sanoi telkkarissa, että kuumaan grilliin ei tartu tavarat kiinni. Oikeassa taisi olla. Joku toinen kokki myös sanoi, että pizzapohjaa kannattaa paistaa uunissa ennen täytteiden laittamista, joten laitoin pelkät pohjat aluksi yksikseen grilliin.

Pizzapohjista tuli niin ohuita, että päätin kipata ne leivinpaperin kanssa grilliin ylösalaisin ja sen jälkeen leivinpaperi pois ettei syty tuleen. Viime kerran palovaroitinjumppa riitti tälle kesälle. Myös tälle puolelle pohjaa hölväsin oliviiöljyä pintaan, koska kun pohjat käännetään niin ei tartu ritilät kiinni. Grillin namiskat puoliväliin ja sisältä hakemaan ripeästi täytteitä. Kun pohja on kivasti tummunut, niin pohjat käännetään ympäri ja pizzat täytetään.

Itse laitoin pohjalle tomaattikastiketta runsaan kerroksen, raastettua emmentalia ja mozzarellaa ja luukku kiinni. Kun pizza näyttää hyvältä ja juustot suht sulaneilta, niin päälle vielä Serranon kinkkua ja annetaan olla vielä minuutti grillissä. Lätyt lautaselle ja viimeistellään villirucolalla.


Täytyy myöntää, että teos onnistui täydellisesti. Grillissä pohjasta tulee uunia rapeampi ja siinä on enemmän jotain fiilistä. Kaikki löysät tai vetiset kohdat myös puuttuvat, kun pohjaa on grillattu jo ennen täyttämistä. Seuraavalle päivälle jäi vielä toinen lätty odottamaan. Grillaamisesta ei ehtinyt ottamaan kuvia, kun oli hieman hetkistä tässä yhden miehen paistopisteessä. Ensi kerralla pitää yrittää muistaa ottaa kaikki tarpeet grillin viereen jo alkuvaiheessa!

Ruokajuomaksi jääkylmää kokista :)